++++++

M: Tytsyjätytsyjä, kuviakuvia.

maaliskuun 26.

M: tänä ihanana aamuna kuuntelin olavi uusivirtaa ja aamupala tehtiin minulle valmiiksi. fiilistelin aurinkoa. juoksin kaikkialle ja piti muistaa kauheesti asioita. muistin kun muistinkin kaikki asiat.
kasvava jännitys vatsan pohjassa, adrenaliini ryöppy, suunnaton ilon tunne lavalla esiintyessä. ihanat ihmiset.
rättipoikkiväsyneenä täydessä n-junassa.

voisi sanoa, että tää päivä meni aika putkeen. välillä vain rakastan kiireisiä päiviä.

tuuli sai hiukset villiintymään, aurinko meidät.

M: About viikko sitten käveltiin ympäriinsä, on se Helsinki niin kaunis kaupunki! Ollaan nyt Merin kanssa kierrelty ties missä sivukaduilla ja löydetty tosi kauniita paikkoja ja ihania rakennuksia. Monta kertaa on todettu, että täällä ja tuolla olisi ihana asua. Ehkä vielä joskus muutan Helsinkiin.. tai siis mun täytyy!
Kuvissa vähän asujen esittelyä tai jotain niiltä sivukaduilta. Kevättakitkin oli oikein päällä ♥
Tällä hetkellä ulkona näyttää taas vähän erilaiselta, eikä noita kevättakkeja taida ihan heti saada takas päälle.....

merimari part2

Lisää viikonlopun saldoa, here you go!

M: Kuvaaminen on innostanu mua viimeaikoina jotenki erityisen paljon. Oon sen myötä kuvaillu aika paljon kaikkialla ja toteuttanu juttuja mitä oon halunnu. Koulussakin ollaan just käsitelty sattumalta aihetta.
Se on niin ihana fiilis, kun saa toteutettuu jonkun vision ja tulee omasta mielestä just se perfect shot!

merimari part1

M: Nyt ihan hitokseen kuvia, koska oltiin ihanan Merin kanssa viikonloppuna kuvailemassa.
Tuuli ihan älyttömän kovaa, molempien silmät vaan vuosi ja  hiukset ja huivit lenteli minne sattu.
Tykkään ite näistä ihan hurrjasti, ja oon ihan varma, että tullaan kuvailee yhessä vielä monet kerrat!

Mitä mieltä ootte? Part2 luvassa pian..

in the middle of nowhere

M: Ulkovaatteet jäivät kotiin, mutta Zaidan isän vaatteet päästä varpaisiin, hullu-pipo mukaanlukien, korvasivat hyvin asian ja olivat mahtava varustus metsähortoilulle. Näytimme laumalta kodittomia.
Oli vapauttavaa kävellä pitkin metsiä ja peltoja, kenenkään tietämättä missä edes oltiin. Pellolla maatessa oli huoleton ja turvallista olla, vaikka sijainnista ja suunnista ei ollut tietoakaan. Ehkä se tekikin siitä niin huoletonta. Ei ollut kiire mihinkään. Tiedettiin, että kyllä me löydettäisiin takaisin lähtöpisteeseen, joskus. Kaikki aina hoituu lopulta, turha stressata.
=Hauska viikonloppu Sipoossa