saatteeksi

L: Hei ihanat. Olen yrittänyt miettiä puolituntia mitä kirjoittaisin ja tästä ei taida tulla tällä kertaa mitään. Halusin kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä maailma on hyvin kaunis ja se tekee minut onnelliseksi. Olen nähnyt myös auringonsäteitä, joten ne eivät ole kadonneet. Ainakaan vielä. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja huomannut kuinka he piristävät. Olen nähnyt vanhoja ystäviä ja huomannut, ettei välttämättä tarvitse sanoa mitään. Voi vain olla hiljaa. Löydettiin myös Marin kanssa pala tulevaisuuttamme maasta, sivu yhdeksän, muttemme osaa vielä tulkita sitä. Aiomme opetella. Näitä asioista halusin sanoa, mutten osannut pukea niitä sanoiksi. Noh, tämä saa kelvata. Haha.

liika keltasta?

M: Näytän niin ankeelta ton väriloiston keskellä. Kuukauden parin päästä osat vaihtuu. Nimittäin kaikkialla on valkoista ja harmaata, ja mul on keltanen talvitakki. Sillon on mun vuoro olla väripilkku.
Lomat alko,  ens viikolla oiski luvassa reissu ihanaan inspis kaupunkiin. Nimittäin Turkuun!

Oon vielä niin kiltti, että vinkkaan teille hyvää musiikkia tän postauksen varjolla:

mietteitä

L: Heissan. Ihan pian on syyskuu takana ja se on hyvin pelottavaa, koska tuntuu, että aika kuluu ja kuluu ja kaikki uusi on niin lähellä ja kaukana. Noin kuusi viikkoa sitten mietin, että tuleva jakso tulee olemaan puuduttava ja tarvitsen itselleni aikaa ja toivoin palaavani entiseen. Mutta yhtäkkiä aika vain kului ja olen huomannut, että jotenkin etäisesti olen pysähtänyt, jotenkin selittämättömästi. Hyvin epäselvää. On ikävä monenlaisia asioita, joita en ole pysähtynyt miettimään. Mutta kuitenkin olen pysähtynyt. Hmmh sanat eivät riitä kertomaan.

oh no video

M: Ja niin ku tapaan kuuluu pienet selittelyt tälle videolle. Elikkäs eilen oli vapaapäivä koska koeviikko ja mulla ei ollu sille päivälle kummosempii suunnitelmii, mut sit aattelin vaa kuvailla mitä puuhailin. Että tällänen hömppävideo taas tällä kertaa!

oli sunnuntai

L: Terkkuja sängynpohjalta. Eilen tulin hieman kipeäksi, koska sade päätti yllättää mut ja Marin ollessamme kuvaamassa ja ajelemassa. Löysimme ihan mielettömän paikan, jossa kuvasimme, vaikka emme tienneet missä olimme. Emmekä vieläkään tiedä kyseistä paikkaa. Oli vain asfalttitietä, syksyn maalaamia puita ja kettu. Sitten tuli sade ja satoi paljon. Pieni paniikki siinä tuli, kun en tiennyt minne ajaa, mutta hengissä selvittiin. Kun pääsin kotiin, en ole ikinä ollut niin kylmissäni. Kädet olivat täysin tunnottomat ja tärisin kauttaaltaan muutaman tunnin. Loppuillan vietin turvautuneena kaulahuiviin ja tumppuihin. Näytin kuulemma melko hassulta haha. Mutta, kuvista tuli mielestäni kivoja ja oli ihana nähdä Maria pitkästä aikaa.