in the middle of nowhere

M: Ulkovaatteet jäivät kotiin, mutta Zaidan isän vaatteet päästä varpaisiin, hullu-pipo mukaanlukien, korvasivat hyvin asian ja olivat mahtava varustus metsähortoilulle. Näytimme laumalta kodittomia.
Oli vapauttavaa kävellä pitkin metsiä ja peltoja, kenenkään tietämättä missä edes oltiin. Pellolla maatessa oli huoleton ja turvallista olla, vaikka sijainnista ja suunnista ei ollut tietoakaan. Ehkä se tekikin siitä niin huoletonta. Ei ollut kiire mihinkään. Tiedettiin, että kyllä me löydettäisiin takaisin lähtöpisteeseen, joskus. Kaikki aina hoituu lopulta, turha stressata.
=Hauska viikonloppu Sipoossa

taidan olla auringon lapsi

M: Avasimme ovet ja saimme kasvoillemme kultaa. Ilmassa oli taikapölyä, joka oli oikeasti ehkä pakokaasuja johin valo taittui, mutta sillä hetkellä se oli taikapölyä. On miltei pelottavaa miten paljon auringon paiste voi vaikuttaa mielialaan. Ja on myös miltei pelottavaa, kuinka ilmaisutaideaineet kaappaavat minut flowtilaan kerta toisensa jälkeen.

Vatsan pohjasta kutittelee. Edelleen.

aeki

M: Mikä sen parempaa kun testata pehmeitä sänkyjä ja saada oma pehmeä panda. Välillä saa ihan luvan kanssa olla vielä lapsi.

when I'm bored and lonely, crazy thoughts come to my mind

M: Eripareja ripoteltuna toisiinsa. Tai, no kuka eriparisuuden määrittelee.

and I hope that you'll remember me

M: Penkkarit, wanhat, ystävänpäivä, france, pikku tunneille valvominen, puhuminenpuhuminenpuhuminen, daimkakkua aamuapalaksi, lyhärin kuvauksia, some-tyrannina olo, huutonauraminen.

Vähäunisuuden takia jotkut viime aikaiset hetket mun elämässä on tuntunu kuin unelta. Ne hetket on ollut todella hyviä, joten sekin saattaa vaikuttaa niiden unenomaisuuteen. Kutittelu vatsanpohjassa saa mut vajoamaan niihin hetkiin entistä enemmän. Mun mielikuvitus on laukannu ja kovaa, kun oon miettiny mun tulevaisuuta. Mitä vaan voi tapahtua ja se tuntuu hullulta.