Vatsan pohjasta kutittelee. Edelleen.
tiistaina, helmikuuta 25, 2014
taidan olla auringon lapsi
Vatsan pohjasta kutittelee. Edelleen.
torstaina, helmikuuta 20, 2014
maanantaina, helmikuuta 17, 2014
sunnuntaina, helmikuuta 16, 2014
and I hope that you'll remember me

M: Penkkarit, wanhat, ystävänpäivä, france, pikku tunneille valvominen, puhuminenpuhuminenpuhuminen, daimkakkua aamuapalaksi, lyhärin kuvauksia, some-tyrannina olo, huutonauraminen.
Vähäunisuuden takia jotkut viime aikaiset hetket mun elämässä on tuntunu kuin unelta. Ne hetket on ollut todella hyviä, joten sekin saattaa vaikuttaa niiden unenomaisuuteen. Kutittelu vatsanpohjassa saa mut vajoamaan niihin hetkiin entistä enemmän. Mun mielikuvitus on laukannu ja kovaa, kun oon miettiny mun tulevaisuuta. Mitä vaan voi tapahtua ja se tuntuu hullulta.
lauantaina, helmikuuta 08, 2014
quand c'est ?
M: Kävin Ateneumissa ja oli outoa nähdä Halosenniemessä maalattuja tauluja, kohtia tauluissa joissa itse olin seissyt. Oli myös hauska kuunnella vieressä samaa taulua katselevien jutustelua. Heidän analyysinsa kuullostivat niin tärkeiltä, ja varmaan siis olivatkin.
Oon saanu viime aikoina tuntea ihanaa kutittelua mun vatsan pohjassa sekä mun ranskan tunnit alkaa taas ja yritän virittää ja motivoida itteeni ranskalaisella musiikilla. Suosittelen kuuntelemaan linkkejä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





