lauantaina, marraskuuta 30, 2013
erikoinen viikko 48
M: Oon tällä viiikolla jotenki ollut aistit avoinna, olen huomannut kaikkea erikoista..
Maanantaina löydettiin Zaidan kanssa ratikasta punainen kassi jonka sisällä oli pussukka johon oli liimattu lappu "EAT ME" Pussukan sisällä oli ihanan näköisiä suklaakeksejä. Joku oli hyvää hyvyyttääm halunnut levittää hyvää mieltä ja mun kohdalla ainakin onnistui. Toivottavasti monet muutenkin huomasivat pussukan, sillä keksi oli ihanaa.
Tiistaina junassa nauroin tuntemattoman lapsen kanssa junan äänille.
Keskiviikko päivän aikana kolme tuntematonta vanhaa pappaa tuli juttelemaan. Yksi heistä pyysi minulta suukkoa..
Torstaina odottelin jääkylmissäni ratikkaa ulkona ja viereeni istui sokea nainen. Nainen hyräili melodiaa ja heilutteli jalkojaan jotka eivät yltäneet maahan. En tiedä miksi siitäkin tuli hyvä mieli.
Jonain päivänä huomasin myös, miten Pasilan konepajojen vieressä oleva eräs kerrostalo näyttää aivan Edam juustolta.
torstaina, marraskuuta 28, 2013
kristallien alla.
maanantaina, marraskuuta 25, 2013
vietimme sen kaupungin valoissa.
L: Heissan. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja vaikka mistä. Tänään oli onnellinen päivä. Vietimme sen Eevan kanssa kaupungin valoissa. Oli kylmää, mutta rakastuin kuviin. Rakastuin tunnelmaan. Ihmiset katsoivat meitä, mutta se ei haitannut minua. Joskus se olisi voinut, mutta ei enään. Kaikki jouluinen musiikki sai minut pyörryksiin. Ensisunnuntaina on jo joulukuu. En voi käsittää sitä. On myös paljon pieniä asioita, jotka saivat minut tänään onnelliseksi. Kaatuilevat vanhukset junassa, jotka nauroivat itselleen ja ottivat tukea minusta noustakseen. Tyttö, joka lauloi kaupassa joululaulun tahtiin, niinkuin mekin. Me vain lauloimme.
sunnuntaina, marraskuuta 24, 2013
autumn & winter wanties
1.H&M/2.H&M/3.Gina Tricot/4.H&M/5.&6.Monki/7.Gina Tricot/8.H&M/9.H&M/10.H&M
L: Päätin väsätä tälläisen kollaasin, jossa on kymmenen asiaa, jotka lämmittäisi mun sydäntä tällä hetkellä. Huomenna käyn Helsingissä koeviikon lukupäivän (vapaapäivän) kunniaksi ja yritän löytää joitakin juttuja, joita esiintyy kollaasissa. Voisin kotiuttaa noi kaikki, mutta elämä on ja ei ole rahaa haha.
Ainiin, olen selaillut paljon muita blogeja, jotka ovat kertoneet kuvien kera, että valkoinen lumipeite on peittänyt maan ja on kaunista. Oon niin kyllästynyt tähän harmauteen ja toivoisin, että talvi tulisi tännekin etelään. Nyyh.
lauantaina, marraskuuta 23, 2013
ihana lauantai.
L: Tänään olen viettänyt varsinaista kotipäivää ja olen vain rentoutunut. Kuten kuvista huomaa olen pyrkinyt jouluiseen tunnelmaan pipareilla ja joulutortuilla, polttanut paljon kynttilöitä, ihastellut ensilunta ikkunasta, halinut Sokrua, lukenut historiaa ja yrittänyt pitää huolta uudesta kasvistani. Olen kastellut sitä, jutellut sille, sillä se kuulemma auttaa johonkin, miettinyt nimeä ja päätynyt nimeämään sen "Kasviksi". Olen myös nauttinut sen hiljaisesta seurasta ennen kuin Kasvi kuolee, sillä epäilen, että pystyn pitämään sen hengissä. Saa nähdä.
tuusulanjärven rannalla
M: Käytiin Halosenniemessä, eli Pekka Halosen entisessä kodissa. Käytiin siellä tosi usein perheen kanssa kun olin pieni. Nyt käytiin yhdessä monen vuoden jälkeen ja oli hienoa huomata miten itse oli kasvanut. Lapsuudesta tutut maisemat ja taulut näyttäytyivät aivan eritavoin. Maisemat näyttivät erityisen kauniilta ja Pekka Halosen teoksissa osasin kiinnittää asioita eri asioihin kuin ennen.
Yöllä oli satanut pieni kerros lunta ja ilma oli ihanan raikasta ja kirpeää. Oli myös kiva muistella kuvissa näkyvää järveä, jossa talvisin aina hiihdettiin ja luisteltiin ja kesäisin uitiin. Onneksi ne perinteet ainaki säilyvät.
Mukava reissu perheen kesken, jonka kanssa ei enää ehdi viettää niin paljon aikaa.
torstaina, marraskuuta 14, 2013
valot heijastuvat.
L: Viimein olen huomannut millainen maailma on öisin. Olen nähnyt niin paljon onnellisuutta pimeässä, että voisin kyynelehtiä. Ihastelen usein kaupungin valoja. En ole nähnyt kauniinpaa, kuin ne. Valot heijastuvat ja saavat minut maailman onnellisimmaksi. Jotkut eivät ymmärrä, mutta ne, jotka ymmärtävät ovat tärkeimpiä. Olen löytänyt takaisin sen, mitä kaipasin niin kovasti.
keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013
13.11
M: Auringonnousu matkalla kouluun ja auringonlasku matkalla kotiin.
Yhtenä aamuna kaikki kerääntyivät ikkunan äärelle nenä kiinni lasissa ja toisilla kännykkä kuvaamassa. Aurinko nousi talojen takaa. Tuijotin sitä niin kauan, että näin hetken joka paikassa pieniä aurinkoja, valoharhoja.
Tällasta tää elämä tulee sit oleen pari seuraavaa kuukautta, kunnon vamppyyrin elämää. Valon aikaan ollaan seinien sisässä, ja vasta kun pimenee astutaan ulos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)